1 Comment

Mörrimöykky täällä hei.

Tää päivä on koostunu lähinnä tästä:

Kahvia, kahvia ja vähän lisää kahvia. Käytin myös n 4 tuntia aikaa työhakemuksen kirjoittamiseen. Löysin tosi kivan kuulosen työpaikan ja nyt pidän sormet ristissä että sieltä kuuluisi jotain ja mahdollisesti pääsisi myös haastatteluun. Mietin myös että pitää varmaan alkaa lähettelemään aina muutama hakemus päivässä, niin ehkä jostain sitten tärppää :) Täällä on vaan ihan kamalaa kun itseään pitää kehua ihan mielettömästi, pitää olla paras ja mahtavin työntekijä jossa ei ole mitään huonoa, huoh. Me suomalaiset kun ollaankin niin hirveästi totuttu kehumaan itseämme……..

Tänään on mieliala hypellyt laidasta laitaan. Välillä on oikeesti ollut niin epätoivonen olo että on tehny mieli luovuttaa. Tunnen oloni täällä joskus niin tyhmäksi, mietin miksi en saa rohkaistua itseäni ja tehtyä asioita. Mietin miksi yleensäkkin ahdistun ihan päivittäisten asioiden suorittamisesta niin hirveästi. Joskus on vaan päiviä kun haluaisi olla joku muu ja tänään on ollut yksi niistä päivistä. Asiaa ei ole ihan hirveästi auttanut se, että James lähti aamulla aikaisin kotoa ja on koko päivän ja yön poissa, sekä myös huomisen päivän. Illan pelastus oli kuitenkin ihanaisen rakkaan ystäväni kanssa vietetty Skypettely. Oli ihana päästä taas kuulemaan mitä sinne suomeen kuuluu ja yleensäkkin puhua suomea ja vieläpä itselle hyvin tärkeän ja tutun ihmisen kanssa. Murheet unohtuu ja pääsee rentoutumaan edes hetkeksi. <3 Huomenna nään täällä asuvaa suomalaista tyttöä, tosi kiva päästä ihan kunnolla juttelemaan suomeksi ja puuhastelemaan jotain kodin ulkopuolella. Kuulumisiin!


4 Comments

Kill me now.

Tässä on nyt pari päivää sormet sauhuten koitettu kirjottaa resumea/CVtä/sitäpirunärsyttäväälappustaminkäkirjottamistainhoanylikaiken. En tiedä mitään niin ärstyttävää tässä elämässä kuin itsensä myyminen työnantajalle. Oikeesti miten ihmeessä muka on mahdollista saada kirjotettua pariin hassuun lappuseen täydellinen kuvaus itsestäsi niin, että varmasti työnantaja tartuu siihen ja pääsee haastatteluun. Okei, joillekkin se saattaa olla ihan helppo juttu, mutta kun kyseessä on minä, maailman huonoin kirjoittaja joka ei osaa keskittyä asiaan kauempaa kuin 5 minuuttia kerrallaan niin voi sanonko mikä kyllä pistää ärsyttään. Huh. Töiden haku on kyllä yksi asia mitä inhoan eniten tässä maailmassa. Tällä hetkellä en oikein ymmärrä edes mitä ajattelin tänne muuttaessani, kun jo suomeksi töiden hakeminen oli aikanaan aika raskas kokemus. Entäs sitten kun vaihdetaan äidinkieli vieraaseen kielee? Nyt kaivattais muutamaa sangollista rohkeutta tänne suunnalle, tuntuu että mikään ei vaan onnistu nyt. Joskus olis kiva vaan olla rohkea ja ylitsepursuavan sosiaalinen ihminen.

Kiitos anteeksi ja moi, oli pakko päästä purkautumaan, mun aivot heittää kärrynpyörää tällä hetkellä.

ps. Ikävä on aika suuri tota karvakasaa kuvassa<3